Monimuotoisuuden pelikirja ja kulttuurisia ohjeita vuorovaikutukseen

Tampereen Tiivisteteollisuus kehittää monimuotoisuuttaan vientiosaamisen pohjalta. Se rekrytoi kansainvälisiä osaajia ja tarjoaa harjoittelupaikkoja kansainvälisille tutkinto-opiskelijoille. Sisäisissä koulutuksissa perehdytään kulttuuriseen vuorovaikutukseen.
– Olemme arvopohjaltamme sama, mutta nykyään globaalisti entistä avoimempi perheyritys, tänä vuonna 80 vuotta täyttävää yhtiötä kolmannessa sukupolvessa johtava Aleksi Arpiainen kuvaa.
Tampereen Tiivisteteollisuuden perustaja, Aleksin isoisä Jussi Arpiainen ymmärsi aikanaan kansainvälistymisen mahdollisuudet. Yhtiö aloitti vientitoiminnan jo 1960-luvulla. Aleksin isän Matti Arpiaisen kaudella vienti kasvoi maailmanlaajuiseksi.
Kun Aleksi Arpiainen otti vetovastuun vuonna 2018, vientimaita oli lähes 30. Nyt niitä on 50. Kestävä, kansainvälinen kasvu on edelleen vastikään päivitetyn liiketoimintastrategian keskeinen tavoite.
Aleksi Arpiainen sanoo, että kokemus vientimaista, kulttuureista ja kielialueista on tuplaantunut viime vuosina. Sen varaan on hyvä rakentaa aidosti kansainvälistä ja monimuotoista yritystä.
– Pelikenttämme on ollut alusta asti globaali, koska raaka-aineemme tulevat maailmalta ja siellä ovat konevalmistajat. Tiivisteet ovat sillä tavoin kivasti kansainvälisiä tuotteita, että niitä tarvitaan kaikkialla ja hyvin erilaisissa tuotteissa, kuten pumpuissa, venttiileissä tai valaisimissa. Liikumme sulavasti toimialalta toiselle, joten meidän on myös hahmotettava maailmaa monipuolisesti.
Tampereen Tiivisteteollisuuden henkilöstöstä noin kymmenellä prosentilla on kansainvälinen tausta. He edustavat kahdeksaa eri kansallisuutta. Henkilöstöstä enemmistö on naisia, näin on aina ollut.
– Meille otetaan paljon kansainvälisiä opiskelijaharjoittelijoita eri koulutusohjelmista: insinöörejä, matemaatikkoja, kauppatieteilijöitä, it-tieteilijöitä. Tämä on yksi tapa lisätä ajattelun raikkautta. Rekrytoimme myös monen ikäisiä ihmisiä, viimeksi palkattu on lähes 60-vuotias. Haemme ennen kaikkea meille sopivia henkilöitä. Ikä, sukupuoli tai kansallisuus ei ratkaise valintaa.

Vaihdetaan näkökulmaa, lisätään viestintää
– Monimuotoisen, kansainvälisen työyhteisön rakentamisessa riittää edelleen tehtävää, mutta olemme ottaneet viime vuosina merkittäviä edistysaskelia, Arpiainen sanoo ja viittaa edistysaskelilla yhteistyön tuloksiin Tampereen ammattikorkeakoulun TAMKin, Tampereen Aikuiskoulutuskeskus TAKKin ja Tampere Business Campuksen kanssa.
TAMKin Talent traction -ohjelman tuloksena syntyi ”pieni pelikirja” kansainvälisen työntekijän rekrytointiin ja integrointiin osaksi työyhteisöä. Kansainvälisen tiimin kanssa tehdyn harjoitteen ideana oli, että asioita lähestytään ulkomaalaistaustaisen työntekijän näkökulmasta.
– Muualta tulleet saattavat hahmottaa tilanteet ihan eri tavalla kuin suomalaiset. Tämän ymmärtäminen on ollut hyödyllistä.
Kulttuurisessa viestinnässä tarvitaan lisäksi hienovaraisuutta, avoimuutta ja armollisuutta.
– Ihmiset voivat tulla hyvin hierarkkisista ympäristöistä. Jos suomalainen pomo sanoo, että mennäänpä tänään uimaan ja saunaan, se voi oikeasti järkyttää. Henkilö ei omassa kulttuurissaan saa ehkä edes puhua pomolleen.
Tiivisteteollisuudessa integrointiin luodaan buddy- eli kummityöntekijämenetelmä, jossa uusi henkilö saa itselleen mentorin. Tämä tukee tulokasta työyhteisöön sijoittumisessa, miksei myös vapaa-ajalla.
Yhteistyössä TAKKin kanssa järjestetään paraikaa tuotantohenkilöstölle työnopastuskoulusta. Tavoitteena on, että yhtiön perehdytysohjelma saataisiin entistä systemaattisemmaksi ja kansainväliset osaajat paremmin huomioivaksi.
Tampere Business Campuksen TBC:n kanssa yhtiö rakensi puolentoista vuoden johtajuusakatemian esihenkilöille. Sen näkökulmina ovat erilaiset kulttuurit, kielet ja toistensa ymmärtäminen. Ohjelmassa rakennetaan lisäksi esihenkilöiden vertaisverkosto myöhempää yhteydenpitoa varten.
– TBC on oikea monimuotoisuuden keidas, jossa verkotutaan laajasti yli toimialarajojen. Olemme saaneet siltä ärsykkeitä ajatteluumme ja osallistuneet moniin kehitysprojekteihin.

”Tätä on tuleva työelämä”
Tiivisteteollisuuden henkilöstö on hakeutunut koulutuksiin yllättävänkin innokkaasti.
– Kun ennakkoluulot on sivuutettu, kiinnostutaan ja halutaan oppia lisää. Ymmärretään, että tätä on tuleva työelämä. Samalla ymmärrys työyhteisön moninaisuudesta syntyvistä hyödyistä kasvaa, Arpiainen tulkitsee.
Muutosjohtamista on toki tarvittu. On keskusteltu, miksi kansainvälisiä ihmisiä tarvitaan ja mitä he tuovat organisaatioon. Voiko työkielemme olla englanti?
– Ennakkokäsityksiä voi purkaa ottamalla työyhteisöön ensin kansainvälisiä opiskelijaharjoittelijoita, Arpiainen ehdottaa.
– Moninaisuuden hyödyt kirkastuvat kyllä. Itse näen, että sen seurauksena opimme rakentavasti kyseenalaistamaan ja keskustelemaan asioista. Ehkä bongaamme asioita, joihin emme ylety omissa ajatuksissamme, hän jatkaa ja sanoo, että liiketoiminnassa tilanne on samankaltainen kuin yksilötasolla.
– Kansainvälisestä verkostosta syntyy sounding board, kaikupohja. Sen palaute voi joskus haastaa ja tuntua vaikealta, mutta lopulta se yleensä palkitsee ja auttaa uudistumisessa.

”Katsomme maailmaa avarasti”
Aleksi Arpiainen lähti itse maailmalle heti, kun se oli mahdollista. Hän on opiskellut Kanadassa, Ruotsissa ja Sveitsissä.
– Oli selvää, että lähden ulkomaille opiskelemaan. Tähän vaikutti varmasti se, että kun olin lapsi, isä matkusti paljon työn takia ja lähetti aina postikortteja. Kiinnostukseni heräsi varhain, lisäksi vanhempani ovat aina kannustaneet kansainvälisyyteen.
Arpiainen on asunut perheensä kanssa Tampereella kymmenen vuotta. Perheessä on kaksi lasta, jotka käyvät ranskalaista koulua.
– Ranskalaisella vaimollani on kyky löytää hyviä näkökulmia suomalaisuuteen, tosin hän on nykyään varsin tamperelainen. Rakastamme kotikaupunkiamme ja Suomea, mutta katsomme maailmaa avarasti.

Teksti ja kuva:
Päivi Eskelinen